Albertin ja Rukan elämää

Hei taas kaikille…

Meillä, tai no mulla, on unirytmi ihan epäkunnossa, joten koirat alkaa tottua ulkoileen noin 6-8 tunnin välein läpi vuorokauden. Kun ei saa unta niin ei saa. Täällä Joensuussa oli ihana talvikelikin jo tuossa välissä ja me jopa ehdittiin käydä nauttimassa siitä. Keskellä yötä mentiin lenkille ja päästin koirat riekkumaan pikkuisen, jotta enimmät energiat menisi siihen. Molemmat nauttivat tuosta yhteisestä kirmailulenkistä aivan hurjana! Ja hitsi sitä maan töminää. Lähistöllä ei ollu mitään eikä ketään muuta, joten kirmailua tapahtui pitkin polkuja ja puskia. Ja nuuskimista. Voi sitä nuuhkimisen ja nuuskimisen määrää, joka lumentuloa seurasi. Ja niitä pieniä pukkihyppyjä! Varsinkin Ruka tykkäsi harrastaa moisia heti ulos päästessään. Ja ulos päästyä ei kyllä sisälle haluttu tulla! Onhan se Lumi sen verran Ihanaa! Huomaa, että meidän pienet on Lapinkoiria..

Öisen lumikirmailun lisäksi on tehty tuttavuutta naapurin PP:n (eli PikkuPoikiin). Rico, Jerry ja Väinö alkavat olla jo vakituisia seuralaisia iltalenkeillä. Nyt, kun pieninkin on jo lenkkeily”iässä” vihdoin. Ruka ensin vähän haukkui toisia ja sitten päätti, että kuuluvat kuvioon. Nykyisin yhteislenkeillä tuo muiden koirien ohittaminen onkin sitte vähän Isompi Ohjelma, kun Ruka puolustaa koko viisipäistä koiralaumaa sitä Kamalaa Vastaantulijaa kohtaan. No onneksi jo muutaman kerran on päästy ohi vastaantulijasta aivan hiljaakin ja voisin uskoa, että piakkoin pystymme ohittamaan minun ensin havaitsemat koirakot yli 50 prosenttisesti äänettä.

Totesin, että kummankin kanssa olisi hyvä lisätä noita toko- ja näyttelytreenejä, koska molemmat niitä selvästi kaipaavat ja haluavat. Tuossa toissayönä harjoittelimme yhdessä kynsisaksien ihanuutta (siis sheippasin Rukaa hyväksymään sakset). Ensiksi tein töitä pelkästään Rukan kanssa, jolloin Albert pisti viereen temppuillen ja kokoajan ynisten. Lopulta totesin treenaavani kahta koiraa yhtäaikaa (heikko ihminen, tiedän! Olisi pitänyt pystyä käskyttämään toinen “odottamaan” kun toinen treenaa ja sitten vaihto) uuden “kyljelle” tempun osalta. Suunnitelmahan oli vain hiukan treenata Rukan, saksien ja kynsien kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään…

Rukan astutusasia etenee. Seuraavana mennään prcd-PRA-testiin tammikuun alussa ja sen jälkeen sitten, tuloksista riippuen, valitaan astuva(t) uro(k)s(et). Sain jo Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalta postia ja katsellaan lopputulosta sitten tammi-helmikuussa, kun tuon PRA-testin tulos on selvillä.

Albert ja Ruka alkavat jo pikkuhiljaa olemaan enemmän “kimpassa” täällä kotosalla. Sinällään harmittavaa, että ne pian erotetaan (omistajien eron takia), mutta näkeväthän ne vielä tulevaisuudessakin toisiaan säännöllisen epäsäännöllisin välein Albertin tullessa luokseni kylään. Poikaa kyllä tulee suuri ikävä. Nytkin Albert on tuossa jaloissa unilla, etten vain karkaa mihinkään hänen tietämättään.

Nyt kohti tämän päivän haasteita!

T

On tullut noita kortteja vähän “välteltyä” nyt lähiaikoina, joten tässäpä siis hiukan minun korttiaskarteluja viime yöltä.

Tällä kuusenmuotoisella kortilla osallistuin Koukussa Kortteihin Ilmatteeks#10-haasteeseen.

Tällä afrikkahenkisellä “joulu”kortilla osallistuin Koukussa Kortteihin Haaste #47:n.

Ja sitten viimeisin tekeleeni osallistuu Koukussa Kortteihin -sivuston Sydämeeni Joulun Teet, Joulubingo-haasteeseen rivillä musta-lahja-lumihiutale.

Koukussa Kortteihin -sivusto tosiaan vaatii kirjautumaan sisälle. Siksi kuvat myös täällä blogissani. Tosin KK:n on kaikki tervetulleita!

Meillä menee hienosti. Huomenna (tai no tänään) on ensimmäinen näyttö tässä meidän asunnossa, joten lähdetään koirien kanssa siksi aikaa evakkoon jonnekin. Harkinnassa olisi pyörähdys Kuopiossa tapaamassa kaverikoiria tai sitten ihan vain pitkähkö lenkki metsässä. Saatan jopa kallistua tämän jälkimmäisen puolelle.

Rukan osalta on nyt laitettu postia Jalostustoimikunnalle ja nyt sitten odotellaan. Kunhan JTK on tehnyt työnsä palaillaan asiaan ja otetaan yhteyttä urosten omistajiin. Saa nähdä moniko uroksista tippuu pois meidän listoilta tuon viestin jälkeen. Koirat on kumpiki käyttäytyneet nyt entistä hienommin. Mitä nyt energiaa olisi kummallakin aivan hurjan paljon. Harkitsenkin, että lähdettäisi vielä näin yöllä pienelle riekkulenkille, olisipa ainakin vähemmän muita koirakoita lenkillä yhtäaikaa!

Rukalle tuli jo yksi äänetön koiraohitus, mutta valitettavasti emme ole sen jälkeen olleet kaksin lenkillä ja tuo ohitus on ainoa laatuaan. Toivon kyllä, että tilanne viel paranee ja joku päivä pystymme ohittamaan toisen koiran äänettömästi koko laumalla! Siihen päivään on kyllä vielä aikaa, joten henkeään ei kannata sitä odotellessa pidätellä.

Meillä syödään tätä nykyään paljon hirven”roippeita” ja -luita, kiitos ihanien ystäviemme, jotka lahjoittavat ylimääräisiä pois omista nurkistaan. Molemmat tykkäävät niistä, mitä nyt vähän vähemmälle jää vihanneksen luusafkojen kanssa. Pitääkin muistaa lisätä sitä vihannessoseen määrää roippeiden kaverina.. Meillä on jo hetken aikaa ollut yksi Booster-säkki odottamassa ystäväni luona ja ajattelinkin, että ensi viikolla ajelemme jonain päivänä sen N:n autolla hakemaan.

Ai niin, kävimme Rukan kanssa silmätarkastuksessa Ahon Jarilla ja tulokseksi tuli: silmät terveet: ei viitteitä perinnöllisiin silmäsairauksiin. Se reissu oli muutoin Rukalle aivan hurjan jännittävä. Yhtäaikaa vastaanottoaulassa oli nimittäin ensin lapinporokoirauros, jonka nimeä en valitettavasti tiedä. Ja tämän uroon lähdettyä tuli sisälle porokoiranarttu Justiina, jolla oli ollut pientä ripulia ja 17 vuoden kunnioitettavan iän saavuttaneelle pienelle porolle se voi olla jo kohtalokasta. Siksipä he tulivat apua siihen hakemaan. Justiina oli oikein nätti ja näpsäkkä narttu, kuulema kuuro, mutta kyllä nuo Rukan huutelut menivät Justiinallekin perille. Hiljempaakin olisi voitu olla… Muita jänniä juttuja oli uudet hajut sekä ne kissat mitä siellä oli yhtäaikaa hoidettavina! Onneksi tyttö ei tajunnut, että siinä röntgenhuoneessa meitä vastapäätä taisi olla Bernin paimenkoira kuvattavana. Itsehän tästä koirasta näin lähinnä hurjan karvaisen peffan, joten voinee olla myös jonkin muun rotuinen karvakasa hän..

Meillä tulee siis lauma hajoamaan tulevaisuudessa. N ja Albert muuttavat asumaan tuohon samoille nurkille, missä nyttenkin on asuttu, mutta minä ja Ruka muutetaan vanhempieni luokse tuohon vähän matkan päähän. Itselläni on tarkoituksena hakea ensi keväänä ammattikouluun, jotta saisin pikaisesti jonkin ammatin ja pääsisin elämään “oikeaa” elämää tämän jatkuvan opiskelijaelämän sijasta!

Nyt kuitenkin taidan siirtyä muihin puuhiin..Seuraavaan kertaan!

T

Eli nyt on elelty koiruleiden kanssa viikon verran symbioosissa. Toiset on ilmeisesti sitä mieltä,ettei mua voi päästää hetkeksikään silmistä - ainakin toisen on syytä vahtia, etten häviä mihinkään. Näin ollen minulla on kokoajan kotona liikkuessani pieni nelitassuinen varjo, sekä välillä jopa kaksi. Kotiin tullessani (vaikka roskia viemästä) minut otetaan vastaan, kuin ei olisi viikkoonb nähty. Niin ja se riemu on aivan ylitsevuotavaa! Heiluu hännät ja innostus näkyy..

Rukan kanssa on lenkkeillessä edetty käytöksen suhteen. Edelleenkin tyttö tykkää ilmoittaa muiden pörröturkkisten menoista, mutta nyt löytyy jo järjen ääni, joka muistuttaa tottelemaan jos käskytän samalla.. Pupuja ja toisia koiria en vielä täysin voita - vaikka koirien osalta olenkin jo saanut useita pienempiä erävoittoja! Oli maar niin hieno tunne, kun ensimmäisen kerran kävelimme toisen koiran ohi ja tytön reagtio oli lähinnä pieni liike koirakkoa kohti, yyh-yyh-äänähdys ja sen jälkeen katse minuun ja namia naamaan! Minä niin ihastelen Rukan innokkuutta ja osaamista näissä asioissa! Niin Fiksu se on.

Tosin se on myös pohjattoman ärsyttävä. Esimerkiksi molempien koirien kanssa lenkkeillessä ei onnistu toisen koiran ohitus. Tyttä nimittäin on päättänyt, että Albertin urahtaessa on hänen hommansa huutaa naama punaisena:Oli kohde tiedossa tahi ei. Toisaalta se on myös aivan hurjan huvittavaa ja suloista: Tyttö ei tarvitse tietoa siitä miksi Albert urahtaa, urahdus yksin riittää syyksi alkaa huutamaan ja myöhemmin sitte kysellään miksikä.. Ystävyyttä parhaimmilaan ihan selvästikin!

Rukan pennutusprojekti etenee ja pikkuhiljaa olenkin keräilemässä kasaan uroksia, joista pyydän JTK:lta puoltoa. Rukan omassa suvussa suurimpina hidasteina pennutukselle on lähinnä PRA:n, kaihin ja PPM:n esiintymistiheydet. Tytöllä on silmätarkki kunhan saan palkan, joten tytön tilanne näiden suhteen tällä hetkellä saadaan piakkoin tietää. Samalla aion ottaa verikokeen PRA:ta varten ja lähetyttää sne tarkistettavaksi.

Näyttelysuunnitelmia meiltä löytyy myös. Keväällä on tarkoitus mennä ainakin Lappalaisten Tamminäyttelyyn helmikuun alussa Kuopiossa, maaliskuun alussa olisi parikin vaihtoehtoa Eno ja Tallinna, huhtikuun alussa olisi Lappeenrannassa kansallinen näyttely ja toukokuussa meillä Joensuussa on kaksipäiväiset näyttelyt… Lisäksi tietenkin on jokunen ryhmänäyttely tarjolla. Myös kesän näyttelykalenteri on suunniteltava ja maksettava jo hyvissä ajoin, ettei tarvitse lähteä kehään niiltä “kalliilta paikoilta”.

Ainakin tuohon Kuopion tamminäyttelyyn lähtevät molemmat koirat, mutta muuten minun on hiukan katseltava Rukan ja Albertin turkkeja, koulutustilanteita, rahapolitiikkaa ja hoitopaikkoja. Rukalle on se näyttelytulos myös täältä Suomesta saatava ja Alberttia olisi kiva käyttää Virossa vielä pariin kertaan kokeilemassa tuota Viron vikan sertin saamista.. Toisaalta kesälle voisi suunnitella pidemmänkin näyttelykiertueen ulkomaille - tietysti matkaseura on tällaisessa se kaiken A ja O, joten katsellaan mitä tulee eteen..

Tässä tarinat tältä iltaa…

Terhi

Satu ja poijat pamautti meitä  A Blog with Substance-tunnustuksella. Totesin jo heti haasteen saadessani, että vapaalle päästyäni tämä täytetään. Kiitos siis Sadulle tästä ja eikun etsimään vastauksia!

Tätä tunnustusta jaetaan eteenpäin seuraavin säännöin:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalla bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Jaan tunnustuksen seuraaville henkilöille: Hinku ja Huuma, Elsi ja kumppanit, Taimisto, Rukan velipoijat Sammy ja Sampo ja Inka ja Welshit. Ei itseltä löytynyt noin montaa koirablogia, jota seuraisin aktiivisesti JA joka ei vielä olisi tähän vastannut. Siksipä lopputulemana vain 5 haastettua ja osa näistäkin ihan kennelsivuja.. Toivottavasti silti tuo tunnustus tulisi tehtyä..

Asioita:

1. Minulla 1,5 lapinkoiraa ja haaveissa pieni sijoitusnakku. Ensi keväänä olisi myös toinen haave saada Rukalle ne ensimmäiset pennelit.

2. Meillä nykyään nuo pörröt nukkuu sängyssä. Toisinaan myös sängyn vieressä, mutta erittäin paljon sängyssä.

3. Pidän itse fantasiakirjoista ja surukseni havaitsin myös Rukan ja Albertin nauttivan näistä tarinoista - tosin muut ei enää sen jälkeen niistä kykene nauttimaan..

4. Minä saan sohvan ja ruokapöydän! <3 Toivottavasti en joudu jakamaan kumpaakaan Rukan kanssa…

5. Haaveissa olisi päästä molempien kanssa kokeilemaan poronpaimennusta ja jopa treenaamaan lampaiden paimentamista. Ruka olisi ihana saada agilitykentille (tosin jonkun toisen ohjauksessa).

6. Olen järkytyksekseni alkanut pitää tokoilusta. Mitään aktiivista kisaajaa minusta tuskin tulee, mutta treenaaminen on kivaa ja mukavaa!

7. Kaikkein ihaninta päivässä on se, kun tulet kotiin ja molemmat koirat ovat siksi aivan pähkinöinä. Tänäiltana ne päättivät alkaa leikkimään ja juoksentelivat+hammastelivat+painivat ja naukuivat tässä edessäni, jotta takuulla huomasin heidät! <3

8. Mielestäni kaikkien koirien tulisi saada elää koiranelämää. Rakastettuina, hoidettuina, huollettuina ja pikkuisen myös koulutettuina! Onnellisina pieninä koirina.

Hyvää talven odotusta kaikille!