Jeps, eli yhteisellä päätöksellä Rukan ja Vaaralan Vekun pentusuunnitelmia siirretään tulevaisuuteen noin vuoden verran. Syynä siis ihan yhteinen päätös, jossa pyritään antamaan koirille aikaa kasvaa vielä fiksummiksi! 
Terhi
Meillä on pörröjen kanssa ollut oikein miellyttävä viikonloppu Kuopiossa Eden kanssa Hostell Hermannissa! Voidaan tosiaankin suositella tätä muillekin edullista majoitusta etsiville. Miellyttävä, siisti, rauhallinen paikka, jossa mukava henkilökunta! 
Ainoa häiriö täällä on ollu tää meiädn Ruka, joka on ekana iltana huudellu pikkusen et ketä siellä liiiiikkuu? ;D Muutoin onki oltu yllättävän hienosti ja ymmärretty esim. parin jalkapallon junnujoukkueen remuamisia hyvinkin täällä..
Eilen jalostuspäivien luentojen ajan koirat viettivät aikaa autossa, joka olikin ikkunoiden osalta sisäpuolelta ihan jäässä, kun päästiin jalostustarkastusten jälkeen takaisin koirien luokse. Aamun luennolla käytiin lähinnä kertauksena kasvattajan ja ostajan velvollisuuksia, vastuita ja oikeuksia läpi. Ensisijaisesti mieleen jäi, että kennelliiton sopimuspohjissa on aina se ostajan kannalta minimi oikeus kirjattuna. Näin ollen esim. kivesvikaisesta pennusta on palautettava se 30% vaikka kasvattaja myyntitilanteessa muuttaisikin tuota lukua. Jos kasvattaja on allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ei hän voi tuon sopimuksen ehtoja muuttaa ostajan kannalta huonommiksi, vaikka Suomessa onkin sopimusvapaus olemassa!
Seuraavaksi kuunneltiin hetkinen Tracker-pannan toiminnasta ja sitte paineltiin syömään paljon seisovasta pöydästä! Tässä välissä päätettiin Edehin kanssa käydä kirjatorilla shoppaileen ja palata kuuntelemaan rodun monimuotoisuusluentoa klo 13 alkaen. No eihän me ehitty ajoissa, mutta se mitä kuultiin oli kyllä todella mielenkiintoista. Katsoin ja kuuntelin itse siinä vielä illan ratoksi lappalaisten jalostustarkastukset sillä välin, kun Edeh kävi kuuntelemassa Juha Kareksen luentoa pienten(pieni populaatio) rotujen jalostamisesta…
Tänään olikin edessä pitkä päivä Sorsasalon raviradalla. Aikataulut olivat aika…summittaisia, joten olimme paikalla jo 9.30 kehän alkaessa klo 9.00 suomenlapinkoiranarttujen Junioreilla. Narttukehää tuomaroi tänään Saara Sampakoski, joka tunnetaan myös supertarkkana tuomarina. Uroskehä starttaisi aikataulun mukaan noin 9.30 tuomarinaan myöskin tarkka Eija Lehtimäki. Loppujen lopuksi Sampakosken kehä oli jo alusta asti hidas, johtuen kolmesta harjoitusarvostelijasta. Eija Lehtimäen koiramäärä oli ilmeisesti aikatauluun nähen liian suuri, joten sielläkin kehä myöhästyi. Tästä voisikin laittaa palautetta järjestäjille. Lisää tuomareita näin suurelle koiramäärälle ehdottomasti! Kiitosta kuitenkin ansaitsevat hyvä kahvio, edullinen ja täyttävä hernekeitto sekä hyväntuoksuiset makkarat, joita kaikkia oli paikan päällä myynnissä.
Loppujen lopuksi pääsimme arvosteltaviksi ja Rukan arvostelu Sampakoskelta näyttää tältä: “yleiskuvaltaan tyydyttävä narttu, joka antaa tänään kovin ilmavan vaikutelman Pitkänomainen, kapea pää kauttaaltaan kapea rintakehä, kevyt raajaluusto oikea asentoiset raajat saisi kulmautua edestä voimakkaammin jyrkkä lantio seisoo ja liikkuu takaraajat rungon alla koira esitetään täysin alastomana pirteä luonne”
Sekä Albertin arvostelu Lehtimäeltä: “Mittasuhteiltaan hyvä. riittävä luustoinen uros vahva pää, jossa voisi olla selvempi stoppi ja pienemmät korvat, hyvä runko ja häntä riittävästi kulm. takaa ulkokierteiset raajat, hiemman pehmeä turkki, jota voisi olla enemmän hyvät sivuliikkeet ahtaat takaa hyvä luonne”
Molemmat olivat luonteeltaan rodunomaisia, vaikka Rukalle tulikin suullista mainintaa huutelemisesta..ei kuulema kuulu tähän rotuun ;D
Nyt onki sitte herkuteltu lihalla ja “roskaruualla” (Kotoisa koiran herkkupata), joten ilta mennee horrostaessa, pikkupissiretkellä ja unille menossa!
Näkyillään taas -T-
Aloitetaan ensimmäisestä.
Eli Ruka astutetaan tänä keväänä juoksuista uroksella Vaaralan Vekku. Vekku on kolme vuotias ihana, lempeä ja riistavietitön kotikoira, jonka kanssa ei ole omistajien tarvinnut hiuksiaan harmaannuttaa. Veke pysyy kotipihassa irti ilman ongelmaa ja leikkii nätisti kaikkien koirakavereiden kanssa. Väritykseltään Veke on tummariista. Lisää yhdistelmästä, kunhan Veken silmä- ja lonkkalausunnot vahvistetaan.
Me ollaan Rukan ja Albertin kanssa menossa nyt viikonlopuksi Kuopioon Jalostuspäiville. Tarkoitus on samalla treffailla kavereita ja lenkkeillä ahkerasti noiden jalostusluentojen ja Sunnuntain näyttelypäivän lisäksi. Tänään meillä onkin viimeiset näyttelytreenit ennen näyttelyä, joten saa nähdä kuinka meille käy! Rukalla ei oo lainkaan karvaa ja Albert taas esiintyi eilisissä treeneissä edukseen. Toisaalta vastassa on 97 muuta suomenlapinkoiraa, joten suuren suuria odotuksia meillä ei tämän näyttelyn suhteen ole.
Olen nyt hankkinut meidän kennelin ensimmäiset sijoitusnartut. Toinen nartuista on vielä syntymättä, joten hänestä enemmän myöhemmin, mutta ensimmäinen on jo syntynyt. Kennelimme ensimmäinen sijoitusnarttu etsisi nyt siis yhteistyökykyistä kotia!
Pentu tulee Tornion läheltä Karunkista kennel Duvvakasta. Vanhempina tytöllä ovat Kuunlumon Mesimarja ja Duvvakan Riddu. Kuvaus vanhemmista:
“Luonteeltaan molemmat vanhemmat ovat vilkkaita, avoimia ja lasten kanssa juttuun tulevia perhekoiria.
Pentueen sukutaulu KoiraNetissä, pentueen sukusiitosprosentti on 0,91 kahdeksan (8) sukupolven mukaan. Tarkempi esittely vanhemmista:
Pentueen emä on parkinvärinen Kuunlumon Mesimarja “Mesi” (A-lonkat, lonkkaindeksi 108, silmissä PHTVL/PHPV aste 1, muuten terveet, prcd-PRAn suhteen testattu terveeksi). Näyttelyissä Mesi on käynyt kahdesti ja molemmilla kerroilla se sai EH:n.
Pentueen isä on kermanvärinen Duvvakan Riddu “Myrsky”. Myrsky myöskin A-lonkkainen ja sen lonkkaindeksi on 101 ja Myrskyllä on terveet silmät 9/2011. Prcd-PRA:ta ei tutkittu. Myrsky on kerran käynyt pentuluokassa sijoituksella PEK1, mutta virallisissa luokissa ei ole vielä käynyt.”
Pennut ovat syntyneet viimeyönä, eli 26.1. puolilta öin ja varsinainen pennun valinta tapahtuu, kun tytöt ovat kasvaneet hetken aikaa. Tällä hetkellä kaikki ovat ahkeria syömään ja nukkumaan! Kuvia saadaan myös myöhemmin!
Etsinnässä siis ihania, aktiivisia ja yhteistyökykyisiä sijoituskoteja Itä-Suomesta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kysykää lisää!
Avainsanat: näyttely, pennut, sijoitusnarttuToivottaa meidän karvaiset ja karvattomat korvat!
Joulu meni lauman jakautuessa omiin mummoloihinsa sitä viettämään. Rauhallista oli ja Rukakin karkasi vain kerran ovesta, kun hiukan kokemattomampi immeinen tuli käymään. Onneksi tuokin tilanne päättyi hyvin, kun serkkupoika sai tytön kiinni ennen, kun mitä edes ehdin heräämään tähän maailmaan. Jouluna siis Rukan kanssa lähinnä syötiin ja nukuttiin, nukuttiin ja syötiin! Pyörittiin kumpiki palloina lenkit ja oltiin tyytyväisiä!
Joulun jälkeen sitten välipäivinä otettiinkin ruokailuista tullutta ylimääräistä poies lenkkeilemällä ahkeraan. Käytiin muun muassa Pörröjen tokossa, johon saavuttiin paikalle siinä vaiheessa kun muut olivat lopettamassa ja lähdössä kotio. Tulipa kuitenki tehtyä 2 tunnin lenkki ja nautittua reippaasta ulkoilusta yhdessä. Tykättiin kumpikin siitä. Tämän lenkin innoittamana me Rukan kanssa käytiinkin eilen ihan reilulla reippailulla talven ensimmäisen pikkupakkasen kunniaksi. Käveltiin siis keskustaan, jossa koirapuistoiltiin puolisen tuntia ja käveltiin puoliväliin kotia takaisin. Ihan kotia asti ei päästy, koska Albert ja Niina bongas meidät kyytiin ja mentiin käymään Ukkilassa. Tuon lenkin jälkeen meille maittoikin sitten uni ihan kunnolla!
Näiden parin ptkän lenkin lisäksi Terhi sai lisälenkkiä käyttäessään lenkillä kaverinsa Risku-suolappia. Riskun emäntä sai kamalan flunssan, joten meidän lauma sitte tepsutteli heille, koirat jäi sinne hoitoon ja Terhi lähti tepsutteleen Riskun kanssa. Riskun kanssa oliki oikein uusi kokemus kävellä. Ensimmäinen lapinkoira, joka ei vetänyt ollenkaan! Rii-tyttösellä oli siis juoksut just päällänsä, joten meidän lauma ei päässy tekemään lähempää tuttavuutta tyttöön. Olisi ollut pikkisen suunnittelemattomaton yhdistelmä!
Rukan ja minun koirapuistoreissu meni yllättävän hienosti! Olin etukäteen päättänyt, ettei me mennä ollenkaan puistoon, jos siellä on muita koiria ja ilostuin, kun puisto oli tyhjä! Päästyämme puistoon sisälle olikin siellä pienten puolella yksi Länsi-Ylämaan terrieri (eli Westie), jonka omistaja sitten tulikin isojen puolelle havaittuaan meidän tulleen paikalle. Jännityksellä sitten itse katselin miten Rukan ja westien tutustuminen menee, kun itse en ole lähimaillakaan. Onnekseni tyttö oli oikein hieno ja alkunuuhkimisten aikana jo alkoi häntä heilua. Seuraavaksi seuraamme saapui kultsu-poitsu 7kk, jonka kanssa leikit meni myöskin hienosti yhteen. Rukalla tosin meinasi olla hiukan liikaa vauhtia nuoren kasvavan kultsun mieleen, mutta tappeluita/muita ongelmia ei tullut, eli olen onnellinen ja iloinen!
Uutta vuotta me sitten täristeltiin kotosalla Rukan kanssa. Albert oli jälleen Niinalla, ettei vaan tule turhia yhteenottoja jännittämisen vuoksi. Kuuden aikaan paukuttelun alkaessa meillä käynnistettiin radio ja volymeja laitettiin kovalle. Loppujen lopuksi tyttö tuli viereeni sohvalle ja nukahdettiin kahdeksan aikaan. Unta riittikin sinne puolen yön tietämiin, jolloin sitte herättiin kiertelee pikkuisen olkkaria ja takaisin mamman kainaloon jännittään ja kuulosteleen vuoden vaihtumista. Loppujen lopuksi paukkeen loputtua saatiin jo unen päästä kiinni ja unta palloon. Vuosi vaihtui siis meillä varsin rauhallisissa merkeissä ilman mitään suurempia ongelmia.
Seuraavaksi suunnataankin Kuopioon Jalostuspäivien näyttelyyn kummankin pörrön kanssa. Nähdään siellä siis!
Terhi
Avainsanat: Joulu, Näyttelyt, uusi vuosi