Albertin ja Rukan elämää

Jeps, eli yhteisellä päätöksellä Rukan ja Vaaralan Vekun pentusuunnitelmia siirretään tulevaisuuteen noin vuoden verran. Syynä siis ihan yhteinen päätös, jossa pyritään antamaan koirille aikaa kasvaa vielä fiksummiksi!

Terhi

Meillä on pörröjen kanssa ollut oikein miellyttävä viikonloppu Kuopiossa Eden kanssa Hostell Hermannissa! Voidaan tosiaankin suositella tätä muillekin edullista majoitusta etsiville. Miellyttävä, siisti, rauhallinen paikka, jossa mukava henkilökunta! Ainoa häiriö täällä on ollu tää meiädn Ruka, joka on ekana iltana huudellu pikkusen et ketä siellä liiiiikkuu? ;D Muutoin onki oltu yllättävän hienosti ja ymmärretty esim. parin jalkapallon junnujoukkueen remuamisia hyvinkin täällä..

Eilen jalostuspäivien luentojen ajan koirat viettivät aikaa autossa, joka olikin ikkunoiden osalta sisäpuolelta ihan jäässä, kun päästiin jalostustarkastusten jälkeen takaisin koirien luokse. Aamun luennolla käytiin lähinnä kertauksena kasvattajan ja ostajan velvollisuuksia, vastuita ja oikeuksia läpi. Ensisijaisesti mieleen jäi, että kennelliiton sopimuspohjissa on aina se ostajan kannalta minimi oikeus kirjattuna. Näin ollen esim. kivesvikaisesta pennusta on palautettava se 30% vaikka kasvattaja myyntitilanteessa muuttaisikin tuota lukua. Jos kasvattaja on allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ei hän voi tuon sopimuksen ehtoja muuttaa ostajan kannalta huonommiksi, vaikka Suomessa onkin sopimusvapaus olemassa!

Seuraavaksi kuunneltiin hetkinen Tracker-pannan toiminnasta ja sitte paineltiin syömään paljon seisovasta pöydästä! Tässä välissä päätettiin Edehin kanssa käydä kirjatorilla shoppaileen ja palata kuuntelemaan rodun monimuotoisuusluentoa klo 13 alkaen. No eihän me ehitty ajoissa, mutta se mitä kuultiin oli kyllä todella mielenkiintoista. Katsoin ja kuuntelin itse siinä vielä illan ratoksi lappalaisten jalostustarkastukset sillä välin, kun Edeh kävi kuuntelemassa Juha Kareksen luentoa pienten(pieni populaatio) rotujen jalostamisesta…

Tänään olikin edessä pitkä päivä Sorsasalon raviradalla. Aikataulut olivat aika…summittaisia, joten olimme paikalla jo 9.30 kehän alkaessa klo 9.00 suomenlapinkoiranarttujen Junioreilla. Narttukehää tuomaroi tänään Saara Sampakoski, joka tunnetaan myös supertarkkana tuomarina. Uroskehä starttaisi aikataulun mukaan noin 9.30 tuomarinaan myöskin tarkka Eija Lehtimäki. Loppujen lopuksi Sampakosken kehä oli jo alusta asti hidas, johtuen kolmesta harjoitusarvostelijasta. Eija Lehtimäen koiramäärä oli ilmeisesti aikatauluun nähen liian suuri, joten sielläkin kehä myöhästyi. Tästä voisikin laittaa palautetta järjestäjille. Lisää tuomareita näin suurelle koiramäärälle ehdottomasti! Kiitosta kuitenkin ansaitsevat hyvä kahvio, edullinen ja täyttävä hernekeitto sekä hyväntuoksuiset makkarat, joita kaikkia oli paikan päällä myynnissä.

Loppujen lopuksi pääsimme arvosteltaviksi ja Rukan arvostelu Sampakoskelta näyttää tältä: “yleiskuvaltaan tyydyttävä narttu, joka antaa tänään kovin ilmavan vaikutelman Pitkänomainen, kapea pää kauttaaltaan kapea rintakehä, kevyt raajaluusto oikea asentoiset raajat saisi kulmautua edestä voimakkaammin jyrkkä lantio seisoo ja liikkuu takaraajat rungon alla koira esitetään täysin alastomana pirteä luonne”

Sekä Albertin arvostelu Lehtimäeltä: “Mittasuhteiltaan hyvä. riittävä luustoinen uros vahva pää, jossa voisi olla selvempi stoppi ja pienemmät korvat, hyvä runko ja häntä riittävästi kulm. takaa ulkokierteiset raajat, hiemman pehmeä turkki, jota voisi olla enemmän hyvät sivuliikkeet ahtaat takaa hyvä luonne”

Molemmat olivat luonteeltaan rodunomaisia, vaikka Rukalle tulikin suullista mainintaa huutelemisesta..ei kuulema kuulu tähän rotuun ;D

Nyt onki sitte herkuteltu lihalla ja “roskaruualla” (Kotoisa koiran herkkupata), joten ilta mennee horrostaessa, pikkupissiretkellä ja unille menossa!

Näkyillään taas -T-

Aloitetaan ensimmäisestä.

Eli Ruka astutetaan tänä keväänä juoksuista uroksella Vaaralan Vekku. Vekku on kolme vuotias ihana, lempeä ja riistavietitön kotikoira, jonka kanssa ei ole omistajien tarvinnut hiuksiaan harmaannuttaa. Veke pysyy kotipihassa irti ilman ongelmaa ja leikkii nätisti kaikkien koirakavereiden kanssa. Väritykseltään Veke on tummariista. Lisää yhdistelmästä, kunhan Veken silmä- ja lonkkalausunnot vahvistetaan.

Me ollaan Rukan ja Albertin kanssa menossa nyt viikonlopuksi Kuopioon Jalostuspäiville. Tarkoitus on samalla treffailla kavereita ja lenkkeillä ahkerasti noiden jalostusluentojen ja Sunnuntain näyttelypäivän lisäksi. Tänään meillä onkin viimeiset näyttelytreenit ennen näyttelyä, joten saa nähdä kuinka meille käy! Rukalla ei oo lainkaan karvaa ja Albert taas esiintyi eilisissä treeneissä edukseen. Toisaalta vastassa on 97 muuta suomenlapinkoiraa, joten suuren suuria odotuksia meillä ei tämän näyttelyn suhteen ole.

Olen nyt hankkinut meidän kennelin ensimmäiset sijoitusnartut. Toinen nartuista on vielä syntymättä, joten hänestä enemmän myöhemmin, mutta ensimmäinen on jo syntynyt. Kennelimme ensimmäinen sijoitusnarttu etsisi nyt siis yhteistyökykyistä kotia!

Pentu tulee Tornion läheltä Karunkista kennel Duvvakasta. Vanhempina tytöllä ovat Kuunlumon Mesimarja ja Duvvakan Riddu. Kuvaus vanhemmista:

“Luonteeltaan molemmat vanhemmat ovat vilkkaita, avoimia ja lasten kanssa juttuun tulevia perhekoiria.
Pentueen sukutaulu KoiraNetissä, pentueen sukusiitosprosentti on 0,91 kahdeksan (8) sukupolven mukaan. Tarkempi esittely vanhemmista:

Pentueen emä on parkinvärinen Kuunlumon Mesimarja “Mesi” (A-lonkat, lonkkaindeksi 108, silmissä PHTVL/PHPV aste 1, muuten terveet, prcd-PRAn suhteen testattu terveeksi). Näyttelyissä Mesi on käynyt kahdesti ja molemmilla kerroilla se sai EH:n.
Pentueen isä on kermanvärinen Duvvakan Riddu “Myrsky”. Myrsky myöskin A-lonkkainen ja sen lonkkaindeksi on 101 ja Myrskyllä on terveet silmät 9/2011. Prcd-PRA:ta ei tutkittu. Myrsky on kerran käynyt pentuluokassa sijoituksella PEK1, mutta virallisissa luokissa ei ole vielä käynyt.”

Pennut ovat syntyneet viimeyönä, eli 26.1. puolilta öin ja varsinainen pennun valinta tapahtuu, kun tytöt ovat kasvaneet hetken aikaa. Tällä hetkellä kaikki ovat ahkeria syömään ja nukkumaan! Kuvia saadaan myös myöhemmin!

Etsinnässä siis ihania, aktiivisia ja yhteistyökykyisiä sijoituskoteja Itä-Suomesta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kysykää lisää!

Toivottaa meidän karvaiset ja karvattomat korvat!

Joulu meni lauman jakautuessa omiin mummoloihinsa sitä viettämään. Rauhallista oli ja Rukakin karkasi vain kerran ovesta, kun hiukan kokemattomampi immeinen tuli käymään. Onneksi tuokin tilanne päättyi hyvin, kun serkkupoika sai tytön kiinni ennen, kun mitä edes ehdin heräämään tähän maailmaan. Jouluna siis Rukan kanssa lähinnä syötiin ja nukuttiin, nukuttiin ja syötiin! Pyörittiin kumpiki palloina lenkit ja oltiin tyytyväisiä!

Joulun jälkeen sitten välipäivinä otettiinkin ruokailuista tullutta ylimääräistä poies lenkkeilemällä ahkeraan. Käytiin muun muassa Pörröjen tokossa, johon saavuttiin paikalle siinä vaiheessa kun muut olivat lopettamassa ja lähdössä kotio. Tulipa kuitenki tehtyä 2 tunnin lenkki ja nautittua reippaasta ulkoilusta yhdessä. Tykättiin kumpikin siitä. Tämän lenkin innoittamana me Rukan kanssa käytiinkin eilen ihan reilulla reippailulla talven ensimmäisen pikkupakkasen kunniaksi. Käveltiin siis keskustaan, jossa koirapuistoiltiin puolisen tuntia ja käveltiin puoliväliin kotia takaisin. Ihan kotia asti ei päästy, koska Albert ja Niina bongas meidät kyytiin ja mentiin käymään Ukkilassa. Tuon lenkin jälkeen meille maittoikin sitten uni ihan kunnolla!

Näiden parin ptkän lenkin lisäksi Terhi sai lisälenkkiä käyttäessään lenkillä kaverinsa Risku-suolappia. Riskun emäntä sai kamalan flunssan, joten meidän lauma sitte tepsutteli heille, koirat jäi sinne hoitoon ja Terhi lähti tepsutteleen Riskun kanssa. Riskun kanssa oliki oikein uusi kokemus kävellä. Ensimmäinen lapinkoira, joka ei vetänyt ollenkaan! Rii-tyttösellä oli siis juoksut just päällänsä, joten meidän lauma ei päässy tekemään lähempää tuttavuutta tyttöön. Olisi ollut pikkisen suunnittelemattomaton yhdistelmä!

Rukan ja minun koirapuistoreissu meni yllättävän hienosti! Olin etukäteen päättänyt, ettei me mennä ollenkaan puistoon, jos siellä on muita koiria ja ilostuin, kun puisto oli tyhjä! Päästyämme puistoon sisälle olikin siellä pienten puolella yksi Länsi-Ylämaan terrieri (eli Westie), jonka omistaja sitten tulikin isojen puolelle havaittuaan meidän tulleen paikalle. Jännityksellä sitten itse katselin miten Rukan ja westien tutustuminen menee, kun itse en ole lähimaillakaan. Onnekseni tyttö oli oikein hieno ja alkunuuhkimisten aikana jo alkoi häntä heilua.  Seuraavaksi seuraamme saapui kultsu-poitsu 7kk, jonka kanssa leikit meni myöskin hienosti yhteen. Rukalla tosin meinasi olla hiukan liikaa vauhtia nuoren kasvavan kultsun mieleen, mutta tappeluita/muita ongelmia ei tullut, eli olen onnellinen ja iloinen!

Uutta vuotta me sitten täristeltiin kotosalla Rukan kanssa. Albert oli jälleen Niinalla, ettei vaan tule turhia yhteenottoja jännittämisen vuoksi. Kuuden aikaan paukuttelun alkaessa meillä käynnistettiin radio ja volymeja laitettiin kovalle. Loppujen lopuksi tyttö tuli viereeni sohvalle ja nukahdettiin kahdeksan aikaan. Unta riittikin sinne puolen yön tietämiin, jolloin sitte herättiin kiertelee pikkuisen olkkaria ja takaisin mamman kainaloon jännittään ja kuulosteleen vuoden vaihtumista. Loppujen lopuksi paukkeen loputtua saatiin jo unen päästä kiinni ja unta palloon. Vuosi vaihtui siis meillä varsin rauhallisissa merkeissä ilman mitään suurempia ongelmia.

Seuraavaksi suunnataankin Kuopioon Jalostuspäivien näyttelyyn kummankin pörrön kanssa. Nähdään siellä siis!

Terhi

Eli nyt on sitte lauma jakautunut ihmisten päätöksellä kahtia. Tai no, Albert asuu nykyään kahta kotia siinä missä Ruka periaatteessa vain yhtä. Tilanne on kyllä tuntunut ainakin ihmisille sopivalta ja koiratkin näyttäisivät asiaan sopeutuvan.  Albert onkin nyt ollut enemmän minun ja Rukan kanssa, koska N:llä on paljon kouluhommia näin joulun alla. Jouluksi poika meneekin sitten N:n kanssa toiseen mummolaan!

Muutama viikko on nyt pyörähtänyt viimeisimmästä päivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Ollaan tietenkin saatu ero aikaiseksi ja tavaroita jaetaan kokoajan lisää. Tuo entisten pakkausten purkaminen, jakaminen kahtia ja uudelleen pakkaaminen vie aina kuitenkin hetkisen aikaa! Onneksi meitä on kaksi tätä työtä tekemässä, kumpikin omassa kodossaan.

Tää meidän yhteinen kotikolo onkin nyt myynnissä. Vaikkakin olen päätänyt, etten lähde tästä mihinkään ennen Joulua. Näin ollen olenkin nyt raivaillut+siivoillut joulua silmällä pitäen. Samoin on yhdessä pörröjen kanssa leivottu mm. pipareita ja joulusuklaita. Minä siis hoidin käytännön toimet ja pörröt vahtivat vierestä silmät tarkkoina!

Ajatuksena oli, että nyt eron jälkeen keskittyisin entistä paremmin Rukan hihna- ja tapakoulutukseen. No tällä hetkellä emme ole paljoa “ehtineet” treenaamaan normilenkkejä enempää, koska muuttaminen ja koti on vienyt aikaani. Kuitenkin olemme ehtineet käydä yhdellä treenilenkillä Riskun (eli Anana’s Ilonaihe) kanssa. Treeniajatuksella sinne lähdettiin ja oli hienoa huomata, kuinka molemmat koirat tarvitsivat tuota treeniä ja edistyivät! Ruka jopa hiljeni lopulta ja osasi olla ihan hiljaa lenkin edetessä. Lähinnä käänsi siis selkänsä toiselle ja luotti minun hoitavan mahdolliset hyökkäykset. Tästä olen aivan suunnattoman ylpeä! Kyllä Ruka osaaa, jos vaan saa viestin ajoissa tytön päähän perille!

Lisäksi on treenattu liikkumista yhdessä pienten koirien kanssa. Eli yhteislenkkejä ollaan harrastettu naapurin Pajulahden Pikku Orkesterin kanssa. Orkesterin koko onkin nyt syksyn aikana yllättäen kasvanut kahdesta kolmeen ja nyt neljään vakituiseen asukkaaseen sekä yhteen sijoitustytteliin. Uusimpia tulokkaita ovat Einari (3kk) tricolor pk chihupoitsu, Lola (6kk) ruskea merkein lk chihutyttö (menee sijoitukseen) sekä Väinö (6kk) ruskea merkein pk chihupoitsu. Ruka mielellään leikkisi sekä Väinön että Lolan kanssa vaikka miten, mutta tytön riehakkaiden tervehdysten takia olemme me ihmiset todenneet lähemmän tutustumisen saavan vielä odottaa tulevaisuuteen. Einari on kotoutunut Orkesteriin vasta nyt pari päivää sitten, joten hänen kanssaan me ei vielä olla edes tavattu. Tai siis minä ihminen sain luvan tulla jo pientä tapaamaan, mutta karvakuonolaiset ovat saaneet luvan olla kotosalla tuolloin! (Ja hyvä niin!) Eilen illalla Albert tapasi ensimmäistä kertaa suklaakuonolaiset ja olisi niin ollut tekemässä tuttavuutta. Nyt vain ei ollut paras hetki siihen, joten siirsimme lähemmän tutustumisen myöhemmäksi tulevaisuuteen.

Pari päivää sitten olimme Rukan kanssa menossa käymään N:n ja Albertin kanssa, kun tytön fleksi pääsi karkuun kädestäni. Tyttöhän ei todellakaan tullut luokseni, kun tunsi fleksin kelautuvan lähemmäs kauhealla vauhdilla, joten siitä sitte alkoi hurja juoksentelu. Tuo juoksentelu rajoittui ensin lähimetikköön, kunnes Ruka havaitsi metsikön toisella puolen olevan Noljakantien, jonne tietenkin rynnättiin jahtaamaan autoja.

Tässä onkin heti tapahtuman jälkeen tulleet fiilikseni: “Mut tänään EI naurattanu. Voi per**** pääs suusta, ku Rukan fleksi lipes otteesta…eikä tyttö kyl vahingossakaa tullu mun luo…Ehei. Päinvastoin! Lähti kohti lähintä tietä. Ensin tosin juoksi ku heikkopäinen pitkin metsää…sitte eiku tielle autojahtiin.. Mie ihan paniikissa perään…Tyyppi onneks muisti ku sheippasin sen autojen jahtausta viimeiks. Juoksi siis pitkin kävelytietä haukkuessaan - ei enää menny autotielle. Mut edelleenkin meni joka kerta tien yli, ku vaihtoi haukkumisen kohdetta.
Koko kohtaus kesti noin 10 min. sitte joku IHANA MIESIHMINEN sai tuon apinan kiinni. Ja mie olin ihan onnesta soikeena, kunnes pääsin exän luo sisään ja tiesin ettei tyttä enää voi karata. Sitte itkin ja vapisin keittiön nurkassa… se on mun rakas. Miks se noin teki! (tai tiedän mie, sillä o energiaa, ku on ollu sairaana eikä päässy juoksemaan…mut silti!)”

Onneksi tapahtunut ei aiheuttanut henkilö- eikä koiravahinkoja ja voitte olla varmoja, että tästä eteenpäin tuosta fleksistä pidetään entistä tiukemmin kiinni! Tosin tuon tapahtuneen jälkeen tytön hihnakäytös on jälleen ottanut “pikkuisen” takapakkia. Tietenkin tilanteen korjaaminen olisi helpompaa janopeampaa, jos minulla olisi vain yksi koira, mutta nyt työttömänä asiahan on lähinnä oman viitseliäisyyteni varassa. Näin ollen tänään menemmekin Rukan kanssa illalla pitkälle treenilenkille ihan kaksin ja tietenkin siihen ahkerimpaan koiranlenkkeilytysaikaan, jotta saadaan paljon treenikontakteja ja pikkuhiljaa saadaan tilanne nollautumaan.

Albert saa puolestaan tänään koirapuistoretken Seitan kanssa. Olemme Seitan omistajan kanssa sopineet miitistä Niinivaaran koirapuistoon tänäiltana, koska ensi viikonloppuna Seitan kaveriksi muuttaa pienen pieni Louhi Colttapojan kennelistä Lohjalta. Luulen Seitan kiinnostuksen kohdistuvan sitten useamman hetken verran tähän uuteen tulokkaaseen, joten tapaamme nyt ja sitten ensi vuoden puolella aikaisintaan seuraavan kerran!

Rukan astutussuunnitelmat ovat nyt pikkuhiljaa edenneet ja kaksoisastutus tulee todennäköisesti toteutumaan kahdella hyväkuntoisella nuorella uroolla. Kaikki tosin riippuu vielä Rukan prcd-PRA-testin tuloksesta. Tuo testi otetaan ensi maanantaina ja sen jälkeen sitten olemme jälleen viisaampia.

Tässäpä tällä erää.

T

PS.Olemme menossa kovalla tohinalla tammikuun Jalostuspäiville Kuopioon..nähdään siellä! Sekä jatkamme keväällä tuota Noutajakoirayhdistyksen koulutuksissa käymistä ja tietenkin tokoilemme myös Pörröjen kanssa siinä missä näyttelytreenaamme Huiskuhännissä! Näkemisiin keväällä!